Pellen terveiset: Hojo hojo! Uuden platan äänitykset loppusuoralla. Kannatti viettää aikaa treenikämpällä. Yhteistyö tuottaja Janne Haaviston kanssa sujunut loistavasti. Kiitos Pekka... Lue lisää.
Pelle Miljoona & Onnellinen perhe Keikkaraportti 22.07.06 Kemi Bar Koodi :
Aurinkokesään 2006 tullaan unohtumaan: Kaunis helteinen kesälauantai ja keikkamatkalla ”My sweet Lord Citystä ” (Rovaniemi ?) rakkaaseen naapurikaupunki Kemiin sujui lähes tunnissa ”Exile On Main Streetin” –tahtiin. (tietonoppaa Rops – Keps 1986 Suomen Cup 2 – 0, uusinta 20 vuoden jälkeen, vähän hidastettuna, samoin pelaajin, samoin yleisöin, samoin numeroin, 2 – 0 ;- )
Mutta asiaan… Rockfutis Team Kemi http://www.rockfutis.com / Pasi Fe oli järkännyt solistituuraajakseen Onnellinen Perhe –bändilleen ite Pellen ja sehän täytyi ehdottomasti nähdä. Underground –meininkiäkö.. no -fiilistä kuitenkin !
Happy Familyhän on niittänyt mainettaan vuodesta 2004 hyvänä keikkabändinä Kemi – Rovaniemi –alueella soittaen 70 – 80 luvun punk-klassikoita mm. Ratsiaa, Appendixia, Lamaa, Maukka Perusjätkää, Ypö Viittä, Eppujen varhaisia ja tietty paljon Pelleä.
Siispä jo alkuillasta koodasin Da Vinci –koodin Bar Koodiin, katutason musiikkipaikkaan, keskellä baaritiski ja ympärillä tila ja oleskeluloosseja??. Lava sopivasti perällä tiiliseinää vasten. Yleisöä tuli soljuvana tahtina paikalle täyttäen sen kokonaan jo ennen ensimmäistäkään tahtia. Fiilis oli odottava ja mielenkiintoinen.
Pellen tullessa lavalle paikka syttyi, ensin Pellen akustinen loistava soolo-osio:
Elokuun yöt Cecilia Hän uskoi tuuleen Onnen hyrrässä Pikkupoika ja pikitie Surupuu Isäntä vei tehtaan pois (biisin aikana nainen yleisön joukosta toi kauniin kukan lavalle) Gabriel Ahneus on kuningas encorena … Mie puotin, Mie puotin…
Pienen tauon jälkeen Onnellinen Perhe asteli yleisön mylvinnän saattelemana lavalle, Jan ”Paul Cook” Knihtilä rumpuihin, Lasse ”Sid Vicious” Jauhola bassoon, Teemu ”Steve Jones” Sainio kitaraan ja Pasi ”Palle” Fe Rauta tällä kertaa omasta tahdostaan yleisön joukkoon. Ko. hemmot ovat soittaneet useissa eri Kemin alueen punk-bändeissä, nuoria vaatimattoman oloisia, kuitenkin jo pitkän linjan punk –miehiä ja taitavia muusikoita siis. Pelle mikrofooniin ja eiku menoksi… Jo ensimmäisen kappaleen ja kylmänväreiden jälkeen, Pellen korjatessa keikkalasejaan tiukemmalle, ties että homma hoituu ja venyy montun pohjalle asti. Soitannasta huokui juuri sitä nuorta intoa, paloa, kappaleiden alkuperäisiä soundeja ja nopeatempoisuutta kuin odottikin. Pellehän ei jäänyt missään vaiheessa vauhdista vaan antoi palaa ja kaikesta näki että hän viihtyi ja oli erittäin tyytyväinen bändiin ja sen energiaan.
Vielä kun kuultiin sellaisiakin vanhoja liveharvinaisuusklassikoita kuin ”Koska sydän sanoi niin”, ”Tänä yönä vien sut pois” ja ”Rock´n roll baby”…niin johan… tunsi itsensä...
Rakastava voima Työtön Nuoret sankarit Mä vaan pogoon Koska sydän sanoi niin Olen kaunis Tänä yönä vien sut pois Väkivalta ja päihdeongelma Rock´n roll baby Moottoritie on kuuma encorena Lontoon skidit Tahdon rakastella sinua
Sunnnuntaina…auh!... kirkon kellot kilkkaa kilvan torneissaan…
Kotimatka taittui yhtä kauniissa kesäsunnuntaissa tosin päärummuissa koisaten Keith Moonin ja puhvelilauman puskemana eteenpäin, Roger Daltreyn laulaessa Who are you?, mutta kuitenkin kotona perillä…silmät valvomisesta verillä mutta jaksaapi taas arkea uusilla terillä… ; )
Kiitos Pelle kunnioittavasta bändivierailusta ja Tervetuloa uudelleen ! Kiitos Rockfutis Team Kemi, Fe ja Happy Family! Be Happy ! Loistavaa! Hienoista hetkistä Elää! Toivoo väsynyt mutta Onnellinen Yleisö. Nähdään taas jossain.
Näin paikallisessa Pub ”Ernestissä” Pellen, Marian, Pasi Fe:n ja Jarkon alkuillasta ennen keikkaa ja tietysti messiin mukaan: ”Tervetuloa!, kerrankin te täällä kotikaupungissani eikä mun tarvi aina olla keikkareissussa”… tunnin rupattelun jälkeen kolme ”roudaria” ja kaks soittajaa, kitara ja basso selässä, lähdössä kiitään kuulakkaassa kevätyössä tähdistä suuntaa hakien, parin Ramones -poseerauksen jälkeen… läpi koko Kävelykadun, urban junglen, yli Bridges To Babylonin tai siis Koskikatu –silta 4 -tien yli illan keikkamestalle… Ei väliä missä oot kunhan oot..ja meet.. Ikimuistoinen hetki jo ennen keikkaa!
Pelle! Pelle! Maria! Maria! -huutojen voimistuessa tiesimme löytäneemme eka kertaa perille Pub Hulibumban…Voodoo Loungenko..no ei sentään. Alakertaan oli avattu hieman kellarityyppinen mesta, mutta missä lava ? ja backstage, no joo.. tiedättehän sen. Ou yeah porukkaa oli kuitenkin tiiviisti jo laarit täynnä!
Tarkalleen in the midnight hour hyvän tuuliset Maria & Pelle astelivat lauteille ja uusi kappale ”Kukkuu” aloitti setin. Mieleenpainuva melodia, sanat ja tarina, nastaa odotella syksyn cd:tä ja kirjaa, mutta hei!...onhan tässä välissä sentään kesä, futis, festarit, laituri, kärpänen… Seuraavaksi Pikkupoika ja pikitie rullasi kaihoisasti eteenpäin, yleisö eli heti alusta mukana. Heti perään yhtä rullaavasti Like a Rolling Stone (Enää itkeä voit) Thanks Bob & Pelle Äänentoisto tasapainossa ja hyvin miksattuna. Kiitos Jarmo ?
Ja biisit jatkui..
Hän uskoi tuuleen ja Yli 1000 vuotta sitten tunsin ”omakseni” Toinen uusi biisi Surupuu kolahti jo heti ensi metreiltä pari viikkoa sitten loistavassa Pelle & Rockers / Pelle & Tumppi -kevätavauksessa Kultakaivoksessa / Länkkärissä. Terkut Erjalle ja Harrille…Elvikselle hiilikasan juurelta.. Atikille, Lampulle.. Petelle, Marja-Leenoille? kaikille teillemeille nastoille rastoille…
…niin keikka jatkui..
Seuraavaksi huuliharppu ja Gabriel, Pasi Fe tunsi sen omakseen. Hienoa, että pääsit keikalle ! Ahneus on kuningas jatkoi surullista kerrontaa.. mutta masentavaa totuutta tästä ajasta ja hengestä. Mutta Tahdon rakastella sinua antoi melkein unohduksen…lohdun hetkeks..toivonpilkahduksen, että vielä jossain on..Shangrila
Osa yleisöstä jakoi karaoketoivomuksia, eikä Pelle ihmekyllä hermostunut vaan sai heidät vähäksi aikaa tokenemaan luvuin 6-0, vetäisemällä heille ansionsa mukaan duona Marian kanssa Tahdon olla sulle hyvin hellä. Vanhan liiton punkkareissa, kulmakarvat hieman oikosulusta kärähti ja vaikut korvista lens veks. No joo..ei mitnn huumorinkukka se maailman kaunehin kukka ! Vaya con dios kristallisieluinen rakastettu Armi !
Siitä sitten toivuttua.. Tais siellä Born to be Wildia pieni pätkäkin tulla... jätettiin sentään Paranoid -toivomus toteuttamatta. Nunnukhanunnukhalailaalailaa kuitenkin joiuthiin… Hullujako me Roo ..Lapha..Suomalaisetko ; )
Noh Bo Diddley –rytmi palautti Jailhouse Rockin? kautta takaisin ruotuun.
Vapaus on suuri vankila ja meno jo katossa! Hullujen unelmien kautta ehdin jo Puerto Monttiin, vaikkei sitä kuultukaan, kun Marian Viulu soi sfääreissä niin kauniisti. Villi lapsi ja Olen kaunis villitsi kaikki jo omaksi elämäksi..
Moottoritien tuttu riffi soi Marian kitarasta hypnoottisesti koko biisin ajan..ja katossa illan ainoa valoshow, neonputkilamppu Jarkon kameran kanssa, huusivat flasheinä vuoronperään valoa ja pimeyttä, pimeyttä ja valoa, Elämää… !
Hyvää yötä maailmaa yritti moni Idols ehdokas tulla sähläämään..mut onneks Pellellä riitti taas kärsivällisyyttä.. eihän sitä voi aina millään vaatia.. pudottamalla ne jatkosta pois.. ja sai Hyvät yöt laulettua huuliharppusäestyksellä yhtä kauniisti niin kuin aina ennenkin.
Encorena vielä (No woman no cry) revolution rock evrything´s gonna be alright (Thanks toinenkin Bob) ja keikka päättyi Marian upealla äänellä laulettuun Knock Knock Knocking on heavens door, Thanks Bob & Maria.
Soitto rullas hyvin yhteen…siis puoli kahteen ja Fiilis oli kaiken kaikkiaan... Huhhuh…Hienoista hetkistä Elää!.. paljon hyviä kappaleita kuultiin paljon jäi kuulematta.. Duo –keikat piristäviä mausteita Rockers / Extra Virgin -keikkojen lomassa.. taas jaksaa Kiitos Pelle & Maria, jaksatte keikkailla.. ja Pelle ettet lähtenyt jouluna vaeltavien Saddhujen mukaan vaan jaksat meitä… vaeltavia ..”Saddhuja” ; )
Hyvää kevättä kaikille! Kuullaan Nähhään ! Seuraavia keikkoja jo ootellen.
