© Turun Sanomat 9.11.1997 - Kimmo Rantanen
Lapintyttö Intiassa
"Perkele, olen työtön", uhosi Pelle Miljoona alias Petri Tiili lähes parikymmentä vuotta sitten. Sama protestihenki istuisi tähän päivään vielä 80-luvun taitetta paremmin, mutta sitä ei ole. "Mie halusin näyttee siulle jottain kaunista", todetaan Pelle Miljoonan uuden romaanin Bonneville lopussa.
Pelle Miljoona on kesyyntynyt, mutta ei kesytetty. Hän on jatkanut määrätietoisesti omaa odysseiaansa ja jättänyt saarnaamisen vähemmälle. Laulut eivät muuttaneet maailmaa, romaaneillaan Pelle ei edes yritä seistä yhteiskunnallisen kommentoinnin eturintamassa.
Uuden romaanin tarina sijoittuu pääosin Intiaan. Bonneville-nimiseen rapistuneeseen siirtomaapalatsiin on kerääntynyt sattumanvarainen joukko elämässään tuuliajolla olevia ihmisiä. Kaikki he ovat paossa jotain, viimekädessä omaa itseään. Bonnevillen huumehöyryinen arki ei kuitenkaan lupaa parempaa huomista.
Tarinan keskeisin hahmo on lappalaistyttö Sunna, joka reissunpäällä menettää neitsyytensä ja kokee lesborakkauden. Moralismista ei kuitenkaan missään nimessä ole kyse. Pelle Miljoona kuvaa tapahtumia suurella lämmöllä. Rakkaus on kaunista ja vapauttavaa.
Tarjolla on tosin toisenlaisiakin vaihtoehtoja: naisia raiskaava huijariguru ja tyttärensä kimppuun käyvä lapinäijä. Romaanin lyhyt Lapin kuvaus tuo mieleen Rosa Liksomin tekstit. Avaran maiseman keskellä ahdistus tiivistyy.
Bonneville on romaani, joka lepää pitkälti kielen varassa. Pellen englanninsekainen suomislangi sekä toimii että tökkii. Toisinaan se imee mukaansa, välillä raastaa joutavuudellaan. Koomiasiakaan elementtejä siitä ei puutu, kun Pelle sotkee sekaan savoa ja jänkhää.
Itse tarina on hienovaraisen ohut. Paljon tapahtuu, mutta samalla ei oikeastaan mitään. Lyhyen sisäisen kasvuprosessin läpikäyneet Bonnevillen asukit päätyvät kukin tahoilleen. Sunna löytää savolaisen miehen ja silmissä alkaa vilkkua näkymä yhteisestä mökistä Saimaan tai Kilpisjärven rannalla.
Lisätietoa Bonneville kirjasta >
< Takaisin arvosteluihin