PELLE MILJOONA & 1980 : Pelko ja viha

Love LRLP 307

TV - Pelkistettyä todellisuutta - Mua valvotaan - Epärehellisyys perii maan - Natsit natsit - Pelko ja viha /// Helsinki - Automaatti - Vallankumous kulttuuriin - Yhdistytään - Enää itkeä voit - On niin hyvä fiilis


Soundi 4/79
Hilse 2/79


© Soundi 4/79 - Arto Pajukallio

Nähtyäni Pellen ja silloisen 1978:n ensimmäistä kertaa lavalla diggasin heitä kovastikin. Joistain jutuista olin positiivisesti yllättynyt, toisista tunsin itseni ikään kuin noloksi, vieläpä bändin puolesta. En ollut varma mitä bändi tulisi olemaan omalla albumillaan, vaikka tuo Elektroninen xtaasi Pohjalla-levyllä olikin tosi kova ja raju - eikä siinä täsmälleen sama bändi soittanutkaan. Jahka kuuli ryhmää jonkun kerran uudestaan ja kuuli ensimmäisiä nauhoja ja lopulta Loven studiossa aamiaisleipien myötä koko albumin pääsikin valloilleen tiukka odotus - saada tuo levy pian.
Pelko ja viha on ei nyt niin erinomainen ja loistava levy, mutta kieltämättä kova ja hurja. Se kärsii epätasaisuudesta, mutta niinpä jotkut parhaat piisit sitten ovatkin erinomaisia ja loistavia - tai jotain sellaista.

Sain albumin ikkariomaksi tuossa yhtenä tiistaina, mutta tulin yöksi siihen kotiin, jossa ei ollut kuulokkeita ja jossa ei voi kahdelta kuunnella rockia - joten oli odotettava aamuun. Yöllä valvoessa juoksivat mielessä läpi kaikki vaiheet, jotka edelsivät tätä bändiä ja nyt valmiina olevaa levyä

Muistelin... saksi kävi - leikattu kymmeniä rivejä sinänsä mielenkiintoista muistelua, joka ei ole aivan olennaista varsinaisen levyarvostelun kannalta --toim.huom.

Ja olihan sitä muisteltavaa kovasti enemmänkin - mutta nekin jutut joita viitsii kertoa ovat helposti tylsää luettavaa. Joka tapauksessa kyse on siitä, että olen myötäelänyt bändien syntyjä, toimia ja tapahtumia, liikkunut ja häilännyt samojen kavereiden kanssa - elänyt samaa elämää samoilla fiiliksillä. Tämä levy on yhtä! Mutta silti - jos ja kun on mielestäni syytä ja aihetta narinaan, aukaisen kyllä suuni. Kaveripohjalla kun ei hyviä arvosteluja osteta. Sitä paitsi nuo kaikki ovat yhtä köyhiä jätkiä.

Pelko ja viha on todellinen nuorisolevy, ehkä enemmän kuin mikään muu koskaan. Se puhuu suoraan, joidenkuiden mielestä karusti kuin suoraan kadulta (ovathan nämä kundit olleet kovasti tuulensuojassa nurkan takana) mutta varmaan monien mielestä myös turhan runollisesti ja jopa romanttisesti. Tärkeintä on että puhutaan, ja sitä tapahtuu eikä se voi olla vaikuttamatta. 1980 on vielä bändi, joka ei ole karannut ystäviensä ja diggaajiensa luota, se on vielä paikallaan linkkinä, yhteydenpitäjänä monelle tasolle, jotka eivät muuten toisiaan saavuttaisi, vielä se ei ole unohtanut ketään eikä se tule välttämättä niin tekemäänkään.

Tätä levyä ei kenelläkään ole varaa jättää väliin sen perusteella, että "se on punkkia" tai että se on "hesalaisten viikoittain tukkaansa värjäävien punkkien snobia saarnaamista" - jos jättää väliin niin itse maksaa myös vahingon. Itse asiassa minä en kutsuisi tätä punkiksi vaan pelkäksi rockiksi. Uusi aalto on vaikuttanut sen syntyyn ratkaisevasti, mutta tällä hyödyllä on allaan koko rock-musiikin historia ja perinne. Sen verran mitä mukana on punkmusiikkia niin se on jo historian lehdillä omalle paikalleen asettautunutta perinnettä. Tämä levy on kaikille nuorille, diineille ja pitkätukille ja kaikille väliinputoajille, yhdistävä tekijä joita tarvitaan enemmän ja enemmän. Tuo yhdistyminen on tärkeä tekijä - eli Pellen sanoin:


Yhdistytään
murskataan vanha valta
lopettakaa
kaduilla väkivalta
Jos olet turhautunut ja tunnet itsesi petetyksi mutta luet vielä tätä arvostelua, silloin sinun on syytä kuunnella myös levy ennen kuin teet jotain todennäköisesti hölmömpää.

Tunnen kiirehtijöiden otsanrypistykset jo niskassani - hyvä on. Piisit ovat yhtä lukuunottamatta bändin yhdessä tai erikseen tekemiä. Soittavat tietysti hyvin. Tumppi takoo rumpujaan hyvin tehokkaasti, pelkistetystikin. Taskinen on epä-basistina ihan kelpo bassonsoittaja, Pelle ja vähän muutkin laulavat antaumuksella ja Duckin soitto on muutakin kuin kohkausta. Kaikki on ennen muuta tehty VOIMALLA, hurjalla tunteella ja latauksella. Levollisiakin tuokioita on mukana mutta valtaosalla raidoista on helvetillisen raivoisa tai neuroottinen meno päällä, eli jos kuuntelet tämän levyn ensi kertaa suht. siedettävissä olosuhteissa, jossa voit vähänkin keskittyä pitäisi kokemuksen olla kaiken järjen ja sydämen mukaan jollain muotoa voimakkaasti vaikuttava.

Suuri osa tuosta bändin voimasta suuntautuu harakoille tai menee viinanjuontiin tai johonkin, aina sitä ei ole pystytty keskittämään soittamiseen. Studiossa on onnistuttu varsin hyvin ottaen huomioon, että äänityksen ja tuotannon kimpussa sähläsi moni, mutta kukaan ei ollut lopullisena päättäjänä jonka lempeä mutta varma käsi olisi valvonut lopputulosta.

Kaikenlaista hauskaa kikkaa gimmickiä on mukana, jotkut kuorot ovat varsin onnistuneita ja Duckeli on soittanut kitaroita kovasti päällekkäin hienoon lopputulokseen päätyen.

Sanoissa on siksi paljon siteerattavaa, ettei aloittaminen edes kannata. Teksteistä saa kyllä useimmiten vaivatta selvän, mutta silti kannattaa ostaa / lukea Pelkistettyä todellisuutta (Johanna Kustannus), johon on koottu kaikki Pellen tekemät ja levyttämät tekstit sekä myös muuta lyriikkaa. Kirjassa - joka ilmestyi jo hyvän aikaa ennen kuin levy - ei kuitenkaan ole niitä neljää piisiä, joiden sanat ovat Tumpin, Arin tai Rubberduckin töitä.

Tekstit ovat kauttaaltaan hieman pitemmälle vietyjä kuin Pellen ensimmäisellä levyllä. Samaa mieltä ei toki tarvitse olla, vaikka useimmista asioista olemmekin - vielä nimittäin löytyy ihmisiä, jotka eivät ole näitä puntaroineet tai oivaltaneet. Pelle on potku aivosoluille herätä ei vain miettimään vaan myös toimimaan. Kuluttajavalistusvihje: albumin ainoa ontuva lenkki on Enää itkeä voit, alkujaan Dylanin Like a Rolling Stone kovin akustisesti ja levollisesti soitettuna jos kohta Pellen voimakkaasti tulkitsemana - mutta en itse kärsi sen kuuntelusta pätkääkään, toisin kuin monet muut.

Käyttöohjeeksi vielä - älä kuuntele aina niin lujaa, että vain hypit ja huudat, soittele levyä hiljempaa ja yksin ollessasi. Kuuntele kokonaisuutena ja ole valmis kaikkeen. Viimeinen piisi Hyvä fiilis toivottavasti rauhoittaa sinutkin sen verran, ettet heti ryntää rikkomaan jotain, vaan mietit mitä teet ensin. Meidän on tulevaisuus - yhdistytään

ARTO PAJUKALLIO
< Takaisin arvosteluihin


Hilse 2/79 - Miettinen

1980 on epäilemättä tehnyt juuri sillä tavalla hienon levyn kuin heidän pitikin tehdä. Tämä LP osoittaa että 1980 on maan parhaita bändejä, senhän kaikki tiesivät jo ennestäänkin. Tämä LP osoittaa myös, että bändissä on muitakin päteviä lauluntekijöitä kuin Pelle, no ei sekään mikään suuri yllätys ole. Tämä LP - viimeistään - osoittaa että Pelle Miljoona on tärkein suomalainen uusiaaltopersoona. Tämä LP ei osoita sitä kuinka ällistyttävän maaninen & energinen & hypnoottinen lavabändi 1980 on. Lavalla 1980 on kuin potku munille, levyllä se potku osuu jonnekin ylemmäksi.
Levyn soundit on ihan selkeät ja kaikkee, mutta vähän persoonattomat ja laimeet kuitenkin. Ne ei haittaa, mutta ei autakaan. Varsinaista tuottajaa ei mainita, tai tuotannosta vastaa combo itse? Soundit ei myöskään ole koko ajan samanlaiset, johtuuko se sitten siitä että Loven studiolla oli kolme eri äänittäjää. Tämä levy on nimenomaan bändilevy ja siten kaikki 4 jätkää on ollut säveltämässä (ja sanoittamassa). Se tekee levyn vaihtelevaksi, vaihtelevammaksi kuin esmes Pellen sinänsä ainutlaatuisen N.U.S. lp:n

Piisi piisiltä:

TV (Pellen piisi) Melko tyypillinen Pellen raivouslaulu; nopeata suoraviivaista punkkia. Sanat suorastaan rienaa televisioo. Hienot kitaradubit. Sopiva aloituskappale.

Pelkistettyä todellisuutta (Rubberduck / Taskinen, sanat Pelle) Kelpo piisi loppujen lopuksi, mutta toi älytaiteellinen aloitus on pateettinen ja turha.

Mua valvotaan (Rubberduck) Kumiankan hillitty revittely. Hauskat taustalaulut ja taas hienot kitaradubit. Selkeät ja yksinkertaset sanat.

Epärehellisyys perii maan (Taskinen, sanat Pelle) Pelle vaan ei suostu laantumaan taantumaan rauhottumaan. Se jaksaa vieläkin olla vihainen ja vaativa. Tällä kertaa se suomii poliitikkoja (taas), pappeja (taas) ja bisnesmiehiä (taas). Kitaristi, mutta 1980:ssa basisti Ari Taskisen nopee (tietysti) ja ryhdikäs (mikä?) sävel antaa tota noin lisää pontta sanoille.

Natsit natsit (Pelle) Ihan kuin N.U.S. älpeeltä. Se tarkoittaa että laulelma on riuska ja väkevä ja ...eh... nopee. Sanat kertoo arkipäivän natsismista, ihan tosi.

Pelko ja viha (Taskinen, sanat Pelle) Taskisen keinuva ja reggaevaikutteinen sävellys. Pellen kaunis ja lyyrinen, mutta maanläheinen ja kadunhajuinen sanoitus. Rubberduck Jones soittaa soitintaan ihan oikeen kitarasankarin ottein.

Helsinki (Taskinen) Melko tavallinen peruspunkki. Semmonen oikeestaan mitäänsanomaton prototyyppipunkkipiisi, joka kulkee enemmän eteenpäin itsepäisyydellä kuin harkinnalla. Semmosista monet tykkää ja minä kanssa.

Automaatti (Tumppi) Rumpali Tumppi Varosen tekemä ja laulama Problems?-tyylinen menopala. Se todella k-u-l-k-e-e. Tumppi tietää mitä tekee.

Vallankumous kulttuuriin (Rubberduck, sanat Pelle) Semmonen tavallinen. Pelle laulaa hauskasti. Jos ei ole ennen tullut sanotuksi, Pelle Miljoon on erittäin voimakas ja persoonallinen laulaja. Vaikka se joskus venytteleekin.

Yhdistytään (Pelle) Lavalla tämä on ihan uskomattoman mielipuolisen kova ja käskevä piisi. Levyversio on siistimpi ja minäkin vähän petyin. Mutta ei näin hienoa piisiä voi kokonaan munata.

Enää itkeä voit (Dylan, suom.sanat Pelle) Ihan kuin Mott The Hoople joskus 10 vuotta sitten. Minä en silti pidä tästä piisistä. Me ei tarvita mitään Dylania. Jos tämä on joku kunnianosoitus Pellen vanhalle sankarille niin se ymmärrettäköön, mutta se ei tee piisiä yhtään siedettävämmäksi. Pianoa, akustista kitaraa, huuliharppua. Joo, minä olen rajoittunut.

Hyvä fiilis (Taskinen) Tämä kuulostaa joltain ihan toiselta bändiltä, ihan kuin Pelle & Jones ei olisi paikalla ollenkaan. Tumppi laulaa, hauska ja hyväntuulinen ja sympaattinen piisi, suomalaisen rockin klassikko. (Mutta väärällä levyllä?).

No niin. Pelko ja viha on siis hieno LP, paikoitellen loistava, paikoitellen tavallinen. Voimme olla tyytyväisiä kun Suomessa tehdään nykyisin näinkin paljon näinkin hyviä lp-levyjä (vrt. Eppu, Se, Pohjalla).

Loppulause: Kuunnelkaa bändin levyjä ja nauttikaa. Nähkää bändi lavalla ja ihmetelkää.

Miettinen

< Takaisin arvosteluihin