Kansakunta tarvitsee Pelleä ja Tumppia

SOUNDI 6/96 - Juho Juntunen

- Mun mielestä Juuret on hyvä levy, Pelle Miljoona sanoo. - Se ei ole meidän tuotannossa vain se 32. levy tai monesko se mahtaa olla. Siinä on jotain mitä tässä ajassakin on. Diggaan paljon Perseelleen-biisistä. Sen alussa kuuluu digitaalisen puhelimen ääni. Se on tätä aikaa.

Onko sinulla itselläsi kännykkää?

- Ei ole. Ostin cd-soittimen, mutta se meni heti paskaksi. Jouduin ostamaan sen kun Yön pojat lähettivät aina niitä omia levyjään. Mutta Olli olikin niin villi lapsena että sillä piti olla valjaat.

Pelle Miljoona ja Tumppi sanovat yhteen ääneen, että he ovat jätkiä joihin voi luottaa. Kumppanusten uusi levy Juuret pursuaakin selkeää Pelle-musiikkia. Rock on reipasta ja sanoitukset julistavia.

- Meidän Rockers-bändillä on ollut sama meininki viisi vuotta, Tumppi sanoo. - Jos asiaa kelaa, niin meitähän seuraavat nyt kaikki Sex Pistolsia myöten. Kaikki tekee hirveää comebackia, mutta kukaan ei tullut viisi vuotta sitten sanomaan meille, että onko tämä nyt punkkia vai mitä. Onhan meillä periaatteessa ollut iät ja ajat tällaisia biisejä, nyt ne vain otetaan tuolla tavalla: ai, tämä on vähän raaempaa kamaa.

- Juuret on iloista musiikkia meille nuorille, Pelle hymähtää. - Eihän me olla niin vakavamielisiä henkilöitä kuin nämä tekstit antaa ymmärtää, mutta kyllä iloiseen duurimusiikkiinkin voi laittaa tiedostavaa tekstiä. Ja on hyvä ettei jokainen laula samassa kuorossa. Kyllä tähän maahan yksi Pelle ja Tumppi mahtuu hämmentämään.

Pelle sanoo, että Juuret-levyn sanoitukset ovat syntyneet nykyajasta. Tumppi kehuu puolestaan Kahdeksan tuntia kappaleen tekstiä, jossa lauletaan että "avaan radion ja telkkarin, vetskarin, kusen tietenkin, se on suurta hupia, hypin tasajalkaa jonkun musiikin tahdissa, teknoa tietenkin".

Pelle huomauttaa, että tekstit olisi kannattanut painaa mukaan levyvihkoseen. Jo nyt niitä on ehditty tulkita väärin. City-lehdessä oli juttu, jossa lainattiin Perseelleen-biisin säettä "huominen on vitun alitodellinen". Todellisuudessa Pelle laulaa kappaleessa, että "huominen on virtuaalitodellinen".

- Ja Suuret ikäluokat -biisissä on tärkeää asiaa, Pelle huomauttaa. - Hallitus uskottelee, että duunia tulee, mutta kuka tässä maassa on niin tyhmä että uskoo sen? Mistä vitusta se työ muka lisääntyy? Kun automaatio kehittyy koko ajan, työ vain vähenee. Ja nämä nykyiset viisikymppiset on miehittäneet jo joka paikan tässä yhteiskunnassa. Eihän nuorilla ikäluokilla ole mitään mahdollisuuksia. Okei, voit lähteä Eurooppaan, mutta on sinne muitakin menijöitä. Ainoa tapa on sen olemassa olevan työn jakaminen. Minullekin sopisi helvetin hyvin, että joku rupeaisi Pelle Miljoonaksi marraskuusta huhtikuuhun. Talvi-Miljoonaksi.

Mari on onnellinen -laulussa kerrotaan suomalaistytöstä joka rakastuu mustaan rastamieheen ja törmää rasismiin. Pelle sanoo, että tarina on tosi. Hän tuntee vastaavia tapauksia.

- Kundit kelaa helposti että mimmi diggaa mustasta kyrvästä tai että tuo mutiainen käyttää hyväkseen suomalaista naista. Ne ei tajua, että on olemassa puhdasta rakkautta kahden ihmisen välillä. Rakkaus on pitänyt tämän maapallon pyörinnässä. Jos viha voittaa rakkauden, me olemme kusessa.

Nykypäivänä Andy McCoy tuntuu ehtivän mukaan jokaiselle suomalaiselle levylle. Rockerskin levytti yhden Andyn biisin, joka kuulosti vieläpä varmalta hitiltä. Mutta miksausvaiheessa kappaleen lauluraita katosi salaperäisellä tavalla. Nyt kappale on kuitenkin laulettu uudelleen, joten se aiotaan vielä julkaista tulevaisuudessa. (Kyseessä lienee mm. Kaikki hitin ainekset -kokoelmalta löytyvä Kaipaan sua --toim.huom.).

- Hyvä levy, Pelle tiivistää. - Tosin miksaajalle mä annoin yhdessä vaiheessa potkut, mutta se sanoi että se ei lähde mihinkään. Loppujen lopuksi jouduin ostamaan vielä sen peräkärryn, saatana.

Teksteillä on aina ollut suuri osa Pellen musiikissa, ja mieshän on ehtinyt kirjoittaa vuosien mittaan useampia kirjojakin. Pelle huomauttaa kuitenkin, että hän ei koe itseään muusikoksi ja vielä vähemmän kirjailijaksi.

- Minun kustantajanihan kutsuu minua nuorisokirjailijaksi. Kai se johtuu siitä, että olen vasta 41. Ne stoorit on ehkä sellaisia, että niitä voisi kuvitella nuorisokirjallisuudeksi. Jos tämä seuraava kirjani joskus julkaistaan, en kyllä haluaisi että sitä kutsuttaisiin nuorisokirjaksi.. Sen teemat näyttää tällä hetkellä olevan huumeet, uskonto ja rakkaus. Ne ovat ainakin tässä ajassa olevia asioita. Ihmisillä on selkeästi tarve uskoa johonkin, eikä nuorisokulttuuri ole varmaan koskaan aikaisemmin ollut niin huume-orientoitunut kuin nykyisin.

- Kyllähän mä itsekin joskus poltan tötsyjä, mutta en silti diggaa huumeista. Mutta mä olenkin vanhempi ja siinä mielessä viisaampi. Kyllä ymmärrän sen, jos joku jää koukkuun johonkin. Kai siinä tavoitellaan jonkinlaista uskonnollista fiilistä. Jos ainoa tapa saavuttaa se on psykedeeliset huumeet, se ei ole hyvä juttu. Natural high on se paras tie.

KRAVATTIMIEHET

Pelle Miljoona on kova poika matkustelemaan. Hän on juuri palannut kahden kuukauden reissulta Intiassa. Siellä hän omien sanojensa mukaan istui jalat solmussa ja kirjoitteli tulevaa kirjaa.

- Kaikki oli tosi iisiä. Elin hyvää elämää, joogasin ja mietiskelin. Kaksikymmentä vuotta sitten tein sitä suunnilleen työkseni. Intiassa tuli sitten flashbackina outo tunne, että elämässä on tällaisia isoja syklejä. Mutta kyllä mä diggaan juoda kaljaakin joskus, pitää säilyttää tuo rock-attitude.

- Kyllä Suomeen palaamiseenkin tottuu matkojen jälkeen. Vuosi vuodelta tämä planeetta käy pienemmäksi ja pienemmäksi. Ajattele sitten kun kiinalaiset ja aasialaiset saa niin paljon fyrkkaa että niillä on varaa alkaa matkustella. Se on melkoinen aalto mikä sieltä pyyhkäisee. Siellä nimittäin riittää jengiä.

Juuret-levyllä Pelle Miljoona laulaa EU:sta siihen malliin, että mies ei ilmeisesti ole kovin innoissaan yhtyneestä Euroopasta.

- En mä niin siitä ajattele, mutta kehitys on johtamassa siihen, mistä Orwell aikoinaan puhui. Nämä on ennustettuja asioita. Nämä kaikki on siellä mustassa kirjassa ylhäällä. Lopputilanne on se, että on muutama helvetin iso ylikansallinen firma, jotka omistaa kaiken, meidätkin. Tai eihän ne meitä voi, mutta meidän soittimet ne voi omistaa vaikka sielu on free. Taivaskanavilla tosin tarjotaan huumetta, jolla yritetään vangita sielukin. Vedet saastuu, ilma saastuu, mutta nyt saastuu jo saatanan eetterikin. Ja jos sulla on fyrkkaa, voit ostaa radiosta hiljaisuutta itsellesi. Tai lintujen laulua.

Juuret-levystä saa käsityksen, että Pelle mieltää solmiomiehet vihollisikseen. Kahdeksan tuntia -biisissä lauletaan, että "älä pujota hirttosilmukkaa kaulaasi, kravatti on sellainen".

- En mä luokittelisi tuota vihaksi kravattimiehiä vastaan, Pelle lieventää. - Me oltiin menossa Lista-ohjelmaan, joka tehdään pop- ja jazz-opistolla. Yhdestä ovesta tuli ulos jätkä, jolla oli punainen baskeri vinossa, pienet viikset ja kaulahuivissa pianon koskettimisto. Siitä me hiffattiin, että nyt me ollaan varmaankin perillä siellä jazzopistolla. Mikä vittu mä olen sanomaan kenellekään mitään? Mutta on hyvä, että jokainen saa sanoa mitä sattuu tuntemaan. Jos haluat elää omantyylistä elämää tässä yhteiskunnassa sun täytyy tehdä se tila itsellesi. This is my way, the highway.

- Ennen Problems? ia minulla oli bändi, jossa soitti neljä jätkää mun lisäksi, Tumppi muistelee. - Kaksi niistä on nyt automyyjiä ja yksi on huoneistomyyjä. Ne on menneet eteenpäin, ne on ehkä minua vähän isompia kun niillä on puvut ja kännykät. Ei ne enää tunne minua. Silloin kun oltiin "nuoria", heille sopi rock and roll. Nyt ei sovi. Se vituttaa! En sääli niitä, mutta vituttaa vaan että ne oli hyviä kavereita ja...

- Todellisuus on julmaa, Pelle keskeyttää. - Jos sulla on skidejä ja...

- Minullahan on! Tumppi vinkaisee

- Ei se ole ihmisessä se juttu, se on tässä systeemissä, Pelle sanoo. - Realiteetit on niin kovat. Olin viime viikolla pankissa maksamassa vuokraa. Venasin puoli tuntia ja mun takana oli pari lukioikäistä kundia. Ne lässytti koko ajan mun korvan juuressa että "mä meen Minnan kanssa naimisiin Hangossa, Hanko on niin romanttinen kaupunki ja sitten me lähdetään häämatkalle kai Jamaikalle tai Roomaan". Lopulta mä pääsin siihen pankkineidin luo ja se muija sanoo että "sulla on väärä tilinumero". Otin sen saatanan tilinumeron ja sanoin että mä en maksa koko vuokraa.

- Ei kukaan tule kuitenkaan työntämään sulle sitä työtä, joka karsii rockin, Tumppi filosofoi. - Voit olla vaikka presidentti ja digata silti rockia ja sun entisiä kavereita. So what, on mullakin skidi, mutta en mä ala karsia sen takia jengiä. "Ai sä oot automyyjä, mä en tunne sua." Siitä on kyse, että ihmiset jotka näkee minut vielä mukana näissä jutuissa, vaihtaa kadunpuolta ettei joutuisi juttelemaan.

- En ole katkera ihmisille, Pelle vakuuttaa. - Mä diggaan vaan tietynlaisista ihmisistä kuten jokainen meistä. Mutta ei minulla ole kanttia erotella, kuka on skeidaa ja kuka ei. Meitä on kaikenlaisia. Mutta tää on mun tie, kuten Tumppi laulaa ansiokkaasti yhdessä kappaleessaan. En mä halua tyrkyttää omaa stailiani kenellekään.

VIHAAVA RAKKAUS

Juuret-levyn myötä Pelle Miljoona & Rockers on palannut takaisin keikoille. Kitaraan on löydetty Havana Blackista tuttu Crazy Heiskanen. Pelle kertoo, että fiilis on hyvä. Kädet on ruvella kun on treenattu niin ahkerasti.

- Ekat treenit pari päivää sitten olivat loistavat, Pelle kehuu. - Kahdelta piti olla treenit. Me venataan siellä Tumpin kanssa, mutta Heiskasta ei näy missään. Kun mä soitan himaan ja kysyn onko miehestä kuulunut mitään, himasta vastataan että "joo, se soitti tänne jurripäissään ja kysyi että lähteekö joku bailaamaan sen kanssa". Me venataan siellä ja kellarissa treenaa samaan aikaan Sami ja Nasty. Ne tulee ulos ja me istutaan Tumpin kanssa huppu päässä ja kyrpä otsassa. Samia me ei olla nähty varmaan viiteentoista vuoteen.
"Mitä jätkät?" "Me venataan kitaristia." Sitten me soitetaan jo Tatu Mannbergillekin, mutta se ei saatana ole himassa. Viideltä¨ kitaristimme sitten tulee. "Mitä jätkät, mulla ei ole kamoja eikä kitaraa." Hyvin alkoi.

Rockers on ollut viime vuosina suosittu keikkabändi, Pelle kuvailee yleisöään nastaksi jengiksi, joka kelaa asioita, mutta jonka elämä menee päin vittua. Siis hyvää porukkaa, ei mitään rappareita tai spurguja - ainakaan vielä. Ja jännä huomata, että joka kaupungista löytyy managereita, jotka tulevat kertomaan, mitä Pellen pitäisi tehdä.

- Läpi näiden vuosien olen ollut kiitollinen sille pienelle yleisömäärälle, joka on ottanut meidät omakseen, Pelle sanoo. - Kai mä olen joutunut niiden puolesta puhujaksi. Mutta itse asiassa mä vihaan musiikkia. Ja täällä vaan heilun ja melskaan, vaikka diggaan olla vaiti ja kuunnella hiljaisuutta. Pidän musiikista mutta rakastan hiljaisuutta. Mutta jonkun on tehtävä tällaista hommaa. Kun ei ole muita ilmoittautunut, se on jäänyt Tumpin ja mun huoleksi.

- Koska Pelle ei tykkää musiikista, me ei olla ikinä oltu kämppäkavereita, Tumppi sanoo. - Pelle on todella iisi ja hiljainen. Mä taas herään helvetin aikaisin ja jos vaan joku soitin on lähellä, mä duunaan sen päälle ja alan heti sätkiä ja pomppia. Olemme erilaisia, mutta tämä musiikki yhdistää. Mutta kyllä mä tänä vuonna alan tehdä myös soololevyä, joka on enemmän laulettua voimarockia. Ei nyt hevirockia vaan tuota mun omaa my way -stailia käännösbiiseineen. Mutta toki mä jatkan Pellenkin kanssa.

- Kyllä mun täytyy ottaa takaisin tuo äskeinen, minähän rakastan musiikkia, Pelle peruu äkkiä puheitaan. - Jos ei olisi ollut rockia, mitä mä olisin tehnyt nuorena skidinä. Kun sä olet nuori, mikään ei lohduta maailmassa niin kuin rock. Se antoi lohdutusta ja uskoa elämään.

Miten sinä suhtaudut näihin uusiin punkbändeihin?

- Sliippareilla oli parempia tekstejä kuin näillä uusilla bändeillä. "Hei hei, kuka mä oon, hei hei, mikä mä oon!" Mutta onhan se hauskaa, että nuorisolla on harrastuksia.

- Tämä musisointi on ollut minulle harrastus jo kaksikymmentä vuotta, Tumppi sanoo. - Mutsi sanoi aina aikoinaan, että "taas sitä on oltu siellä Tavastialla". Ja kun duunit ei oikein maistuneet niin se lohduttautui, että onhan se nyt ainakin jonkinlainen harrastus. Se sai kortin pohjolan kiertueelta Rovaniemeltä, ja kun menin parin viikon päästä käymään kotona kuului taas että "on se kivaa kun on harrastus".

Entä miten te suhtaudutte Sex Pistolsin uuteen tulemiseen?

- Se on ihan ok, siinä on hyvät jätkät, Pelle kehuu. - Messilässähän me tavataan ne, ne on meidän lämppäreitä. Kun niiden aikoinaan piti tulla tänne, Pelle & N.U.S. -yhtyeen piti olla niiden lämppäribändi. Viikkoon ei meinannut uni tulla kun me kelattiin, miten nastaa on päästä soittamaan niiden keikalle.

Tulevatko uuspunkit teidän keikoille?

- Välillä niitä tulee, vaikka ei olla tilattukaan, kitarat kainalossa. "Me ollaan teidän lämppäribändi."

- Tai sitten joku on "soittanut Tumpille" asiasta ja mä olen vähän hämmentyneenä siinä, että vai niin, kukahan on mahtanut soittaa, Tumppi kertoo. - "No se oli toi Heksa tuolta vaan." Vai soitti Heksa minulle, no minkäs sille sitten voi, tulkaa vaan soittamaan.

- Ainahan niitä on ollut, Pelle nyökkää. - Vähän väliä joku tulee kitaran kanssa selittämään, että "järkkärin kanssa on sovittu että saadaan soittaa teidän kamoilla". Ja sitten ne käy vielä urputtamaan, että "vittu kun on paska styrkkari". Pakkohan niiden on antaa soittaa kun muuten tulee turpaan. Me ollaan rauhaa rakastavia miehiä. On ihan ok, että on lämppäribändi, mutta mä anna koskea mun rumpukioskiin. Siinä on mun oma spesiaaliviritys, joka on millimetrin tarkka. Jos joku juttu on sentin vinossa, se vituttaa. Siit mie en tykkää. Muuten on hyvä, että on livebändejä ja joku todella soittaa jotain. Ettei se ole pelkästään sitä, että joku painaa nappia, pari mimmiä joraa ja joku urpo lukee älyttömiä selostuksia.

Minulla on sellainen käsitys, että jengi suhtautuu Rockersiin joko hyvin positiivisesti tai sitten negatiivisesti.

- Ilmeisesti, ja se on hyvä että niin on, Pelle myöntää. - Vanha totuus on, että jos kumartelet johonkin suuntaan, pyllistät toisaalle. Parempi seistä selkä suorana nurkassa ja huutaa. Vanhat lännemiehetkin meni saluunassa istumaan aina selkä seinää vasten. Sieltä näkee koko mestan eikä kukaan ammu selkään.

Kysyn Tumpilta mitä hän haluaa omalta elämältään.

- No mielenrauhaa, Tumppi innostuu. - Ja ihan jonkun yksinkertaisen paikan missä asua, mistä lähteä keikalle ja mihin tulla. Sitten mä olen tyytyväinen. Mutta ei kai sitä ikinä tule, kun mie oon tällainen mustalainen. Jos mä pääsen johonkin, en osaa olla siellä. Olin vähän aikaa jopa naimisissa, mutta en osannut olla siinäkään.

Onko sinulla vielä niitä pieniä puudeleita, joita tapasit ulkoiluttaa pari vuotta sitten?

- Ei ne olleet puudeleita vaan terrierejä, Tumppi närkästyy. - Niiden nimet on Rotten ja Ramone. Ne asuu tuttavien luona. Ne kaipaa vanhaa isäntäänsä, joskus hellää ja joskus hyvin tiukaa. Älä viitti, ne on musikaalisia koiria. Joskin puolikuuroja.

Teksti Juho Juntunen